Ei kuulu mitään, ei. Hiljaista on ollut. Koko kevät hiljaiseloa Kirsin juoksutiellä.
Hiljaisuutta elämästäni saa kyllä tarkkaan pinsettien kera etsiä muilta osa-alueilta kuin juoksusta.
Paluu hoitovapaalta töihin.
Neljä lasta integroituna päiväkotiin on yhtälönä mahatautia, enterorokkoa, räkää niin paljon että perheheavyrokki soi ja raikaa.
Kapinointia ja kipuilua arkirytmiin niin itsellä kuin koko perheellä.
Löytyyhän näitä: syitä ja tekosyitä olla juoksematta.
Minne katosi juoksuaikani ja minne katosi nämä talvikuukaudet? Piti kasvattaa lihaskuntoa.
Piti harjoitella säännöllisesti.
Piti tahtoa, tehdä ja toteuttaa kohti Kuopio Maratonin puolikasta aikatavoitteena kaksi tuntia.
Mutta ei.
En onnistunut pysymään harjoitusohjelmassa.
Miksi jätin juoksun? Juoksunhan piti olla yksi voimalähteistäni arjen hyvinvointiin.
Ruoho jo vihertää ja kesän ensimmäinen tavoite juoksullisesti Pullukka Run kolkuttaa jo ovelle. Pullukka Runille tavoitteeni oli ottaa harjoitus puoli maraton ennen Kuopio Maratonia mutta saa jäädä puolikas näin kesän alussa. Päivitän tavoitettani ja nyt tämä pullukka saa Pullukka Runissa tavoitella kymmenen kilometrin verran juosten maaliin.
Nyt onkin kolmen kysymyksen paikka itselle:
tahdonko juosta ja saada juoksun kauttaa tasapainoa sekä keholle että mielelle?
tahdonko juosta ja saada juoksun kauttaa tasapainoa sekä keholle että mielelle?
Tahdon.
Teenkö muutoksen hiljaiselooni juoksun osalta?
Teen.
Toteutanko Kuopio Maratonilla puolikkaan?
Toteutan,
Tahdon. Teen. Toteutan.
Kohti Kuopio Maratonia Pullukka Runin kautta,
Kirsi
